Nancy ja Peer ne yhteen soppii..

Yksi Sandnesin kenties suosituimmista neuleohjeista on kaunis, nelivärinen kaarroketakki Nancy, jonka ohje löytyy niin ohuemmalle kuin paksummallekin langalle. Monille tämä takki on varmasti tuttu, sillä se on komeillut Sandnesin omien ohjelehtien lisäksi myös muiden käsityölehtien sivuilla. Malli on suhteellisen helppo neulottava, jos kirjoneule on yhtään tuttua, mutta pyörönä neulotun puseron halkileikkaaminen ('steekkaus') saattaa kauhistuttaa ensimmäistä kertaa valmista puseroaan saksivaa neulojaa. Ja niin myös minä tartuin haasteeseen, vaikka mielessäni pyörivätkin muun muassa seuraavat kysymykset: "Pysyykö neule kasassa leikkaamisen jälkeen?", "Kuinka osaan ommella tarpeeksi tiheän siksakin?" ja "Apua, onko pakko!?".

Nancy-takki on melkoisen joutuisa neuloa. Kirjoneuleen parhaisiin puoliin kuuluu sen koukuttavuus, sillä aina yhden kuvion jälkeen sitä tuumii, että miltähän kokonaisuus näyttää seuraavan kuvion jälkeen. Langaksi valikoitui Sandnesin Peer Gynt, väreinään lähestulkoon samat kuin Sandnesin lehden nro 43 ohjeessa. Ainoana poikkeuksena pääväri vaihtui meleeratusta harmaasta jonkun verran beigemmäksi, sävyyn numero 2650.

Kun puikoilta putkahti vain nappilistoja vaille valmis pusero, alkoi siinä jo vähän kokeneemmankin neulojan puntti tutista. Olisi vihdoin aika ommella kaksi edestakaista siksak-ommelta etuosan keskisilmukoiden molemminpuolin. Tuumasta toimeen, ompelukoneeseen vaaleanbeigeä lankaa ja siksak tiheälle, niin että jokainen silmukka varmasti tulisi ommelluksi eikä yksikään lanka purkautuisi. Ja sitten: sakset. Koko komeus keskeltä poikki, napsnaps, ja arvatkaa mitä! Takki on yhä vieläkin koossa!

100% villatakki on todella mukava ja lämmin päällä. Nancy on mallina melko väljä, ja omissa käsissä siitä muotoutui ehkä normaalia vielä hieman suurempikin - kenties puikkoni olisivat voineet olla aavistuksen pienemmät. Tässä sitä taas muistaa, että huolellisesti tehty mallitilkku on yksi parhaista keinoista saavuttaa kaikin puolin onnistunut lopputulos. Mutta vallan ihana tämä takki on näinkin! 

Kuvat: Joonas Heikkinen

Nancy-takki on muuten jo esillä Lankaidean liikkeessä, jossa valmistaudutaan pikkuhiljaa syksyyn. Tervetuloa suunnittelemaan kaunista kirjoneulepuseroa tai värikkäitä villasukkia viiman varalle! Tästä se ihana neulekausi taas alkaa :)

//Johanna

Kävipä vanhanaikaisesti...

Joku saattaa muistaa Lankaidean Facebook-sivulta tämän postauksen eli  hulppean sarjan asiakkaani Lotan tekemiä sukkia Puikkomaisterin Sukkakirjasta.

No, samainen kirja osui mökkikunnan kirjastosta uudelleen käsiini ja innostuin tietenkin kokeilemaan jotakin kirjan mallia. Silmiin osuivat Chanel-tyyppiset Liisa-sukat.  80-luvulla jo intarsiaa väkertäneenä ajattelin, että tuollainen intarsiasukkahan olisikin mielenkiintoinen projekti.

Tuumasta toimeen ja kaikki muut keskeneräiset työt saivat taas kerran väistyä. Langaksi Regian nelisäikeistä, sävyiksi valkoinen 2080, burgundinpunainen 315 ja tossuosaan tummanharmaa 522. No, eihän tämä sitten sujunutkaan ihan niin kuin Strömsössä. Ensinnäkin päärmeen kääntäminen ja neulominen ilman avoimia silmukoita on hankalaa ja tahtoo helposti lähteä vetämään vinoon. Niin minullakin, vaikka yritin olla tarkkana, koska tiesin, että näin helposti käy. Purin sitten koko päärmeen ja tein aloituksen avoimilla silmukoilla. Tapoja on monia, minä tein aloituksen virkkausketjuun.  Nyt päärmeen kiinnittäminen onnistui oikein hyvin, kun jokaista silmukkaa vastasi selvästi yksi päärmeen avoin simukkaa. Päärmeestä tuli kaunis, suora ja joustava.

Mutta sitten, kardinaalivirhe. En tarkistanut käsialaa, en muistellut aiempia kirjoneuletöitäni enkä ylipäätään mitään muutakaan. Otin puikot 2,25 mm eli ne millä normaalisti neulon sileää yksiväristä ohutta sukkaa. Pääsin aika pitkälle, oli myöhäinen yö ja pimeäkin. Kukonaskelvarsi oli tehty, tossuosakin aloitettu ja komisario Lewis ratkaissut tapauksen, kun aloin katsoa vartta vähän tarkemmin. Aika pieneltä näytti ja pienihän se oli. Ei mennyt jalkaan ei ja kun sitten seuraavana aamuna tarkistin tiheyden ja ohjeen varren ympärysmitan, tajusin että purkuhommiksihan tämä meni. Tiheys oli 46 s/10 cm (piti olla 34 s)!  Tällä tiheydellä varresta tulee ohjeen 22 cm:n sijaan 16 cm...Pidän itseäni löyhänä ja rentona neulojana, joten olen hämmenytnyt, että ylipäätään pääseen tuollaisiin tiheyksiin.

Tässä se purkamista odottava sukan varsi nyt on...Olisihan tuosta päärmeen ja varren kapenemiesta pitänyt huomata, mutta kun olin niin innoissani.

Joka tapauksessa, aion yrittää uudelleen, kunhan pöly on hieman laskeutunut montussa ja pystyn katselemaan tekelettäni neutraalisti.  Nyt se odottaa laatikon nolonurkassa :-)

Mitä sitten opimme? Että vaikka sitä luulee tuntevansa oman käsialansa, niin siltikin joskus menee metsään. Nyt aion ihan kirjaimellisesti lähteä metsään katsomaan josko sieltä löytyisi lohtukanttarelleja ;-).

Ja jos nämä sukat tuntuvat liian vaikeilta, Regialta on tullut kesän aikana neljä uutta lajitelmaa, joissa ei tarvitse miettiä tällaisia asioita. Kauniita monivärisiä sukkia yhdellä langalla ilman saumoja, ilman intarsiaa ja ilman kirjoneuletta. Ihania värejä ja kuvioita  mm. Kaffe Fassettilta ja Arnelta & Carlokselta.

Aaltoja! Eli pätkälomalaisen terveiset

Pätkälomalainen irrotti köydet ja otti suunnaksi Maarianhaminan. Voi rentoutua, kun sillä välin Johanna hoitaa tiedolla ja taidolla putiikkia :-)

Ennen lähtöä eilen illalla huomasin, että veneilypipo on hävinnyt jonnekkin ja pitihän sellainen saada mukaan aurngon ja tuulen suojaksi. Mökiltä löytyi kerät jotain iankaikkisen vanhaa muistaakseni Gedifran puuvillalankaa sinisenä ja valkoisena sekä vitosen virkkuukoukku. Ja aika kivahan tästä Aalto-piposta tuli. Kahdella värilläkin toimii ihan kivasti, mutta kolmella värillä saa jo aikaan vaikka mitä väriyhdistelmiä. Mitä väriä nyt sitten tunnustaakin :-)

Puuvillalangoista Rowanin Handknit Cotton ja Dropsin Paris sopivat tähän Brain Waves -pipoon mainiosti.

Nyt alankin sitten aikani kuluksi neulomaan mun rakkaalle sotilaspojalleni villasukkia talven varalle :-)

Päivää taas ...ja Boxy

No huh huh, onko edellisestä postauksesta tosiaan jo kaksi vuotta? Luulin, että vuosi... Mutta taas tuli todistetuksi, että aina kun kuvittelee muistavansa kuinka monta vuotta sitten jotakin tapahtui, niin parempi kertoa se kahdella. Näin pääsee aika lähelle totuutta, olen huomannut. Ainakin tässä iässä se pätee.

Mutta sitten asiaan. Rowanhan tiivistää valikoimaansa aika radikaalisti ensi syksystä alkaen ja se tarkoittaa sitä, että moni ihana lanka saa lapun luukulle. Muun muassa Fine Tweed (viimeisiä viedään putiikissa), Fine Art, Revive ja sitten tämä Panama. Yksi suosikeistani. Kun sain tietää, että Panamakin saa mennä, tartuin heti tuumasta toimeen ja jemmasin loput tummansiniset Darkness-kerät itselleni. Olen myös kauan katsellut Joji Locatellin Boxya sillä silmällä, mutta tähän asti projekti on jäänyt odottamaan. Vaan ei enää. Aloitin kesäboxyni jalkapallon EM-kisaprojektina ja laitoin kädet ristiin, että 10 kerää riittää ja että Italia tai Portugal voittaa. Molemmat toiveet toteutuivat ja vielä bonuksena Boxysta tuli niin ihana. Kuvat nappasin Helmin päällä ja hetihän tuo meinasi mun boxyni omia :-)

Malli: Joji Locatellin Boxy

Koko: pienin (185 s)

Lanka: Rowan Panama

Menekki: 500 gr

Tiheys: 23 s/10 cm

 Ihana, ihana, ihana ja Panama sopii tähän malliin todella hyvin. Se laskeutuu täydellisesti ja pinta on hieman rosoisen rustiikkinen. Vahva peukku siis tälle yhdistelmälle. Ja kummasti tuo vaan valmistui vaikka aluksi 185 silmukalla sileää tuntuikin aika extremeltä. Tein etu-ja takakappaleet erikseen, sillä melkein 400 silmukalla pelkkää oikeaa ympäri ympäri alkoi huimaamaan jo ajatuksena. Ja kyllähän siisti etupistoin tehty sivusauma myös hieman tukee neuletta. Nyt suunnittelen jo uutta Boxya ja kaivoin jopa vanhan neulekoneeni naftaliinista. Sillähän kun sitä sileää neuloo aika paljon nopeammin .-) Ohut alpakka voisi olla kiva. Mutta nyt nautin tästä oikein onnistuneesta neuleesta. Ja aion kyllä vielä kysäistä, josko Panamaa vielä Rowanin varastosta saisi. Siinä kun on niin ihanat väritkin, kuten englantilaisissa langoissa yleensäkin.

Lupaan myös, että seuraavaan postaukseen ei mene kahta vuotta :-) Johannalla ainakin on tekeillä Cataniasta jotain tosi sööttiä...

Jäätävää juhannusviikkoa

Ei täällä mökillä sentään lunta sada, mutta navakka pohjoistuuli pisti kyllä epätoivoisesti etsimään villasukkia. 

Yleensä mulla on aina villasukat mukana, jopa Kreikassa. Mutta nyt ei ollut, eikä mökiltä löytynyt muita sukkia kuin miehen rikkinäiset valkoiset tennissukat... Mutta onneksi mukana oli edes yksi sukkalankakerä ja 2 mm pyöröpuikko. Muutahan ei tarvita, paitsi hieman tikuttelua. Ulkona ei oikein pysty neulomaan, kädet menee kohmeeseen. Sen sijaan istuskelin rauhassa tarkkailemassa  mökin rantaan ilmaantunutta uutta tuttavapariskuntaamme. Valittujen palojen lintukirjassa vuodelta 70 ja jotain tämä laji ei Suomeen asti ollut levinnyt. Mutta niin on vain ajat muuttuneet. Rouva söi ja herra tarkkaili. 

 Mutta siis niihin villasukkiin. Luotto-ohjeeni kärjestä aloitettuihin sukkiin on Yarnissiman Spice Man. Perusteellinen kahden euron perusohje ohuelle 4-säikeiselle sukkalangalle ja paljon kokoja. En edes muista, kuinka monet sukat olen tällä ohjeella tehnyt ja niin nämäkin. Lanka on Schoeller&Stahlin Fortissima Socka Cotton Stretch, jota olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla. Pelkästä puuvillastahan ei oikein käyttökelpoista sukkaa tahdo saada, mutta kun sekaan laitetaan vähän villaa, polyamidia ja vielä polyesteriä, niin sitten aletaan olla jäljillä. Tämän langan kohdalla joustavuus tulee myös langan voimakkaasta ja pyöreästä kierteestä.

 Olisi kyllä kiva saada nämä jalkaan ja pian, sillä on tämä juhannusviikko sen verran jäätävä.  Hyvää juhannusta kaikille! Neulokaa lämpimiksenne vaikkapa...villasukkia :-)

Juhannusaattoiltana valmistuivat ja oikein kivat ja napakat sukat sain. Tykkään näistä Spice Manin nurjalla korostetuista ja kierretyillä silmukoilla korostetuista kiiloista. Pikkuekstra perussukissa.

Lanka: Schoeller&Stahl Fortissima Socka Cotton Stretch
Malli: Spice Man by Yarnissima

Jämälankasäärystimet

Jokainen, joka on joskus neulonut Rowanin Felted Tweedistä, tietää sen olevan paitsi ihana lanka, myös varsin riittoisa ja koska se on mitä parhain kirjoneulelanka upeine sävyineen, niin jämänyttyröitä kertyy. Myös minulle ja etenkin tuon aiemmin esitellyn villatakkiprojektin jälkeen. Aina silloin tällöin olen niitä "järjestellyt" ja miettinyt, mitä niistä saisi aikaiseksi. Sävyt eivät tuota ongelmia, koska mielestäni Felted Tweedin kaikki sävyt sopivat ristiin rastiin toistensa kanssa.

Säärystimille on ollut tarvetta. Neuloin yhdet pitsineuleiset ohuesta alpakasta, mutta valitettavasti alpakka oli tässä tapauksessa liian laskeutuva lanka. Säärystimet nimittäin laskeutuvat liian hanaksti ruttuun nilkkoihin. Sitten silmiini osuivat Rowanin sivuilta nämä Stroma-säärystimet. Ryntäsin varastolleni, vaihtelin hiukan väritystä sen mukaan, mitä omista varastoista löytyi ja tietenkin sen mukaan, mikä sopii noiden rakkaiden Uggieni kanssa. Ne nimittäin pelastivat pari vuotta sitten minut takuuvarmalta varvasamputaatiolta hyytävän kylmässä maaliskuisessa Lontoossa.

Vaikka innokas looppaaja olenkin, säärystimet (kuten muutkin kapeahkot pyöröneuleet) neulon mieluiten 40 cm:n pyöröllä. Mielestäni se on paras tapa saada lankajuoksut tarpeeksi kiristymättömiksi. Vielä kun kääntää neuleen nurinpäin niin lankajuoksut venyvät vielä lisää ihan luonnostaan. Tämä kikka on käyttökelpoinen etenkin kapeissa pyöröneuleissa kuten hihoissa ja säärystimissä. Opin sen neuloessani Kate Davisien Boreal-paitaa, jossa lankajuoksut ovat välillä tosi pitkiä. Kannattaa kokeilla siis.

Välttääkseni yhden säärystimen syndroomaa (onhan sellainenkin kai?) neulon molempia samaan aikaan raita kerrallaan. Kesken ovat siis vielä, mutta etenevät...

Pitkäksi meni taas

Heikkouteni ovat ilmiselvästi pitkät sukat, vaikka totuuden nimissä eipä niillä ihan kauheasti käyttöä ole ollut. Mutta ei haittaa, sillä niitä on hauska tehdä ja mitä ohuemmasta langasta, sen parempi;-)

Olen jo keväästä asti silitellyt Rowanin uusia Fine Art -sukkalankoja, mutta jotenkin  nuo sinänsä tosi kauniit sävyt tuntuivat keväällä vähän tummilta ja syksyisiltä. Sielu kun huusi aurinkoa. Mutta kun syksyllä bongasin Rowanin Facebook-sivuilta nämä Marie Wallinin Ibis-sukat, niin oli ihan pakko laittaa ne puikoille. Ja nythän syksyiset sävyt ovat täydellisiä. No, nämähän eivät ole edes polvisukat, vaan nyt mennään jo yli polven. Malli löytyy Rowanin Fine Art -kirjasta, jota löytyy verkkokaupastakin (sisältää muitakin kivoja projektia tälle langalle) Raidoitukseen on käytetty kolmea sävyä, joten kyllähän näille hintaa tulee. Toisaalta jäljelle jäi yhteensä 120 gr, joten niistä halutessaan vielä vaikka mitä.

Malli:Ibis by Marie Wallin
Puikot: 2,25 mm
Lanka: Rowan Fine Art
Sävyt: 306,307 ja 303

Fine Artin koostumus villaa, mohairia, silkkiä ja vahvikepolyamidia tekee sen, että näissä sukissa on tosiaankin sellaista silkkisukan tuntua. Vai onko se sitten tuo pituus, joka sen vaikutelman saa aikaan. Joka tapauksessa ihana lanka neuloa ja kyllähän näistä hienot tuli. Jopa tiimalasikantapääkin lyhennetyin kerroksin onnistui hyvin. Seuraavaksi neulon varmaan käsin sukkahousut:-D

Ja jos tuntuu, että jos ei nyt kuitenkaan ihan näin pitkiä tai näin kalliita, niin Tekstiiliteollisuuden sivuilta löytyy mainio polvisukan ohje Teeteen Pallas-langalle, joka on hinta/laatusuhteeltaan erinomaisen hyvä sukkalanka. Näilläkin pääsee pitkien sukkien tunnelmaan.