sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Jämälankasäärystimet

Jokainen, joka on joskus neulonut Rowanin Felted Tweedistä, tietää sen olevan paitsi ihana lanka, myös varsin riittoisa ja koska se on mitä parhain kirjoneulelanka upeine sävyineen, niin jämänyttyröitä kertyy. Myös minulle ja etenkin tuon aiemmin esitellyn villatakkiprojektin jälkeen. Aina silloin tällöin olen niitä "järjestellyt" ja miettinyt, mitä niistä saisi aikaiseksi. Sävyt eivät tuota ongelmia, koska mielestäni Felted Tweedin kaikki sävyt sopivat ristiin rastiin toistensa kanssa.

Säärystimille on ollut tarvetta. Neuloin yhdet pitsineuleiset ohuesta alpakasta, mutta valitettavasti alpakka oli tässä tapauksessa liian laskeutuva lanka. Säärystimet nimittäin laskeutuvat liian hanaksti ruttuun nilkkoihin. Sitten silmiini osuivat Rowanin sivuilta nämä Stroma-säärystimet. Ryntäsin varastolleni, vaihtelin hiukan väritystä sen mukaan, mitä omista varastoista löytyi ja tietenkin sen mukaan, mikä sopii noiden rakkaiden Uggieni kanssa. Ne nimittäin pelastivat pari vuotta sitten minut takuuvarmalta varvasamputaatiolta hyytävän kylmässä maaliskuisessa Lontoossa.



Vaikka innokas looppaaja olenkin, säärystimet (kuten muutkin kapeahkot pyöröneuleet) neulon mieluiten 40 cm:n pyöröllä. Mielestäni se on paras tapa saada lankajuoksut tarpeeksi kiristymättömiksi. Vielä kun kääntää neuleen nurinpäin niin lankajuoksut venyvät vielä lisää ihan luonnostaan. Tämä kikka on käyttökelpoinen etenkin kapeissa pyöröneuleissa kuten hihoissa ja säärystimissä. Opin sen neuloessani Kate Davisien Boreal-paitaa, jossa lankajuoksut ovat välillä tosi pitkiä. Kannattaa kokeilla siis.


Välttääkseni yhden säärystimen syndroomaa (onhan sellainenkin kai?) neulon molempia samaan aikaan raita kerrallaan. Kesken ovat siis vielä, mutta etenevät...