torstai 18. elokuuta 2016

Nancy ja Peer ne yhteen soppii..

Yksi Sandnesin kenties suosituimmista neuleohjeista on kaunis, nelivärinen kaarroketakki Nancy, jonka ohje löytyy niin ohuemmalle kuin paksummallekin langalle. Monille tämä takki on varmasti tuttu, sillä se on komeillut Sandnesin omien ohjelehtien lisäksi myös muiden käsityölehtien sivuilla. Malli on suhteellisen helppo neulottava, jos kirjoneule on yhtään tuttua, mutta pyörönä neulotun puseron halkileikkaaminen ('steekkaus') saattaa kauhistuttaa ensimmäistä kertaa valmista puseroaan saksivaa neulojaa. Ja niin myös minä tartuin haasteeseen, vaikka mielessäni pyörivätkin muun muassa seuraavat kysymykset: "Pysyykö neule kasassa leikkaamisen jälkeen?", "Kuinka osaan ommella tarpeeksi tiheän siksakin?" ja "Apua, onko pakko!?".


Nancy-takki on melkoisen joutuisa neuloa. Kirjoneuleen parhaisiin puoliin kuuluu sen koukuttavuus, sillä aina yhden kuvion jälkeen sitä tuumii, että miltähän kokonaisuus näyttää seuraavan kuvion jälkeen. Langaksi valikoitui Sandnesin Peer Gynt, väreinään lähestulkoon samat kuin Sandnesin lehden nro 43 ohjeessa. Ainoana poikkeuksena pääväri vaihtui meleeratusta harmaasta jonkun verran beigemmäksi, sävyyn numero 2650.


Kun puikoilta putkahti vain nappilistoja vaille valmis pusero, alkoi siinä jo vähän kokeneemmankin neulojan puntti tutista. Olisi vihdoin aika ommella kaksi edestakaista siksak-ommelta etuosan keskisilmukoiden molemminpuolin. Tuumasta toimeen, ompelukoneeseen vaaleanbeigeä lankaa ja siksak tiheälle, niin että jokainen silmukka varmasti tulisi ommelluksi eikä yksikään lanka purkautuisi. Ja sitten: sakset. Koko komeus keskeltä poikki, napsnaps, ja arvatkaa mitä! Takki on yhä vieläkin koossa!


100% villatakki on todella mukava ja lämmin päällä. Nancy on mallina melko väljä, ja omissa käsissä siitä muotoutui ehkä normaalia vielä hieman suurempikin - kenties puikkoni olisivat voineet olla aavistuksen pienemmät. Tässä sitä taas muistaa, että huolellisesti tehty mallitilkku on yksi parhaista keinoista saavuttaa kaikin puolin onnistunut lopputulos. Mutta vallan ihana tämä takki on näinkin! 

Kuvat: Joonas Heikkinen

Nancy-takki on muuten jo esillä Lankaidean liikkeessä, jossa valmistaudutaan pikkuhiljaa syksyyn. Tervetuloa suunnittelemaan kaunista kirjoneulepuseroa tai värikkäitä villasukkia viiman varalle! Tästä se ihana neulekausi taas alkaa :)

//Johanna

perjantai 5. elokuuta 2016

Kävipä vanhanaikaisesti...

Joku saattaa muistaa Lankaidean Facebook-sivulta tämän postauksen eli  hulppean sarjan asiakkaani Lotan tekemiä sukkia Puikkomaisterin Sukkakirjasta.


No, samainen kirja osui mökkikunnan kirjastosta uudelleen käsiini ja innostuin tietenkin kokeilemaan jotakin kirjan mallia. Silmiin osuivat Chanel-tyyppiset Liisa-sukat.  80-luvulla jo intarsiaa väkertäneenä ajattelin, että tuollainen intarsiasukkahan olisikin mielenkiintoinen projekti.


Tuumasta toimeen ja kaikki muut keskeneräiset työt saivat taas kerran väistyä. Langaksi Regian nelisäikeistä, sävyiksi valkoinen 2080, burgundinpunainen 315 ja tossuosaan tummanharmaa 522. No, eihän tämä sitten sujunutkaan ihan niin kuin Strömsössä. Ensinnäkin päärmeen kääntäminen ja neulominen ilman avoimia silmukoita on hankalaa ja tahtoo helposti lähteä vetämään vinoon. Niin minullakin, vaikka yritin olla tarkkana, koska tiesin, että näin helposti käy. Purin sitten koko päärmeen ja tein aloituksen avoimilla silmukoilla. Tapoja on monia, minä tein aloituksen virkkausketjuun.  Nyt päärmeen kiinnittäminen onnistui oikein hyvin, kun jokaista silmukkaa vastasi selvästi yksi päärmeen avoin simukkaa. Päärmeestä tuli kaunis, suora ja joustava.

Mutta sitten, kardinaalivirhe. En tarkistanut käsialaa, en muistellut aiempia kirjoneuletöitäni enkä ylipäätään mitään muutakaan. Otin puikot 2,25 mm eli ne millä normaalisti neulon sileää yksiväristä ohutta sukkaa. Pääsin aika pitkälle, oli myöhäinen yö ja pimeäkin. Kukonaskelvarsi oli tehty, tossuosakin aloitettu ja komisario Lewis ratkaissut tapauksen, kun aloin katsoa vartta vähän tarkemmin. Aika pieneltä näytti ja pienihän se oli. Ei mennyt jalkaan ei ja kun sitten seuraavana aamuna tarkistin tiheyden ja ohjeen varren ympärysmitan, tajusin että purkuhommiksihan tämä meni. Tiheys oli 46 s/10 cm (piti olla 34 s)!  Tällä tiheydellä varresta tulee ohjeen 22 cm:n sijaan 16 cm...Pidän itseäni löyhänä ja rentona neulojana, joten olen hämmenytnyt, että ylipäätään pääseen tuollaisiin tiheyksiin.

Tässä se purkamista odottava sukan varsi nyt on...Olisihan tuosta päärmeen ja varren kapenemiesta pitänyt huomata, mutta kun olin niin innoissani.



Joka tapauksessa, aion yrittää uudelleen, kunhan pöly on hieman laskeutunut montussa ja pystyn katselemaan tekelettäni neutraalisti.  Nyt se odottaa laatikon nolonurkassa :-)

Mitä sitten opimme? Että vaikka sitä luulee tuntevansa oman käsialansa, niin siltikin joskus menee metsään. Nyt aion ihan kirjaimellisesti lähteä metsään katsomaan josko sieltä löytyisi lohtukanttarelleja ;-).

Ja jos nämä sukat tuntuvat liian vaikeilta, Regialta on tullut kesän aikana neljä uutta lajitelmaa, joissa ei tarvitse miettiä tällaisia asioita. Kauniita monivärisiä sukkia yhdellä langalla ilman saumoja, ilman intarsiaa ja ilman kirjoneuletta. Ihania värejä ja kuvioita  mm. Kaffe Fassettilta ja Arnelta & Carlokselta.