torstai 18. elokuuta 2016

Nancy ja Peer ne yhteen soppii..

Yksi Sandnesin kenties suosituimmista neuleohjeista on kaunis, nelivärinen kaarroketakki Nancy, jonka ohje löytyy niin ohuemmalle kuin paksummallekin langalle. Monille tämä takki on varmasti tuttu, sillä se on komeillut Sandnesin omien ohjelehtien lisäksi myös muiden käsityölehtien sivuilla. Malli on suhteellisen helppo neulottava, jos kirjoneule on yhtään tuttua, mutta pyörönä neulotun puseron halkileikkaaminen ('steekkaus') saattaa kauhistuttaa ensimmäistä kertaa valmista puseroaan saksivaa neulojaa. Ja niin myös minä tartuin haasteeseen, vaikka mielessäni pyörivätkin muun muassa seuraavat kysymykset: "Pysyykö neule kasassa leikkaamisen jälkeen?", "Kuinka osaan ommella tarpeeksi tiheän siksakin?" ja "Apua, onko pakko!?".


Nancy-takki on melkoisen joutuisa neuloa. Kirjoneuleen parhaisiin puoliin kuuluu sen koukuttavuus, sillä aina yhden kuvion jälkeen sitä tuumii, että miltähän kokonaisuus näyttää seuraavan kuvion jälkeen. Langaksi valikoitui Sandnesin Peer Gynt, väreinään lähestulkoon samat kuin Sandnesin lehden nro 43 ohjeessa. Ainoana poikkeuksena pääväri vaihtui meleeratusta harmaasta jonkun verran beigemmäksi, sävyyn numero 2650.


Kun puikoilta putkahti vain nappilistoja vaille valmis pusero, alkoi siinä jo vähän kokeneemmankin neulojan puntti tutista. Olisi vihdoin aika ommella kaksi edestakaista siksak-ommelta etuosan keskisilmukoiden molemminpuolin. Tuumasta toimeen, ompelukoneeseen vaaleanbeigeä lankaa ja siksak tiheälle, niin että jokainen silmukka varmasti tulisi ommelluksi eikä yksikään lanka purkautuisi. Ja sitten: sakset. Koko komeus keskeltä poikki, napsnaps, ja arvatkaa mitä! Takki on yhä vieläkin koossa!


100% villatakki on todella mukava ja lämmin päällä. Nancy on mallina melko väljä, ja omissa käsissä siitä muotoutui ehkä normaalia vielä hieman suurempikin - kenties puikkoni olisivat voineet olla aavistuksen pienemmät. Tässä sitä taas muistaa, että huolellisesti tehty mallitilkku on yksi parhaista keinoista saavuttaa kaikin puolin onnistunut lopputulos. Mutta vallan ihana tämä takki on näinkin! 

Kuvat: Joonas Heikkinen

Nancy-takki on muuten jo esillä Lankaidean liikkeessä, jossa valmistaudutaan pikkuhiljaa syksyyn. Tervetuloa suunnittelemaan kaunista kirjoneulepuseroa tai värikkäitä villasukkia viiman varalle! Tästä se ihana neulekausi taas alkaa :)

//Johanna

perjantai 5. elokuuta 2016

Kävipä vanhanaikaisesti...

Joku saattaa muistaa Lankaidean Facebook-sivulta tämän postauksen eli  hulppean sarjan asiakkaani Lotan tekemiä sukkia Puikkomaisterin Sukkakirjasta.


No, samainen kirja osui mökkikunnan kirjastosta uudelleen käsiini ja innostuin tietenkin kokeilemaan jotakin kirjan mallia. Silmiin osuivat Chanel-tyyppiset Liisa-sukat.  80-luvulla jo intarsiaa väkertäneenä ajattelin, että tuollainen intarsiasukkahan olisikin mielenkiintoinen projekti.


Tuumasta toimeen ja kaikki muut keskeneräiset työt saivat taas kerran väistyä. Langaksi Regian nelisäikeistä, sävyiksi valkoinen 2080, burgundinpunainen 315 ja tossuosaan tummanharmaa 522. No, eihän tämä sitten sujunutkaan ihan niin kuin Strömsössä. Ensinnäkin päärmeen kääntäminen ja neulominen ilman avoimia silmukoita on hankalaa ja tahtoo helposti lähteä vetämään vinoon. Niin minullakin, vaikka yritin olla tarkkana, koska tiesin, että näin helposti käy. Purin sitten koko päärmeen ja tein aloituksen avoimilla silmukoilla. Tapoja on monia, minä tein aloituksen virkkausketjuun.  Nyt päärmeen kiinnittäminen onnistui oikein hyvin, kun jokaista silmukkaa vastasi selvästi yksi päärmeen avoin simukkaa. Päärmeestä tuli kaunis, suora ja joustava.

Mutta sitten, kardinaalivirhe. En tarkistanut käsialaa, en muistellut aiempia kirjoneuletöitäni enkä ylipäätään mitään muutakaan. Otin puikot 2,25 mm eli ne millä normaalisti neulon sileää yksiväristä ohutta sukkaa. Pääsin aika pitkälle, oli myöhäinen yö ja pimeäkin. Kukonaskelvarsi oli tehty, tossuosakin aloitettu ja komisario Lewis ratkaissut tapauksen, kun aloin katsoa vartta vähän tarkemmin. Aika pieneltä näytti ja pienihän se oli. Ei mennyt jalkaan ei ja kun sitten seuraavana aamuna tarkistin tiheyden ja ohjeen varren ympärysmitan, tajusin että purkuhommiksihan tämä meni. Tiheys oli 46 s/10 cm (piti olla 34 s)!  Tällä tiheydellä varresta tulee ohjeen 22 cm:n sijaan 16 cm...Pidän itseäni löyhänä ja rentona neulojana, joten olen hämmenytnyt, että ylipäätään pääseen tuollaisiin tiheyksiin.

Tässä se purkamista odottava sukan varsi nyt on...Olisihan tuosta päärmeen ja varren kapenemiesta pitänyt huomata, mutta kun olin niin innoissani.



Joka tapauksessa, aion yrittää uudelleen, kunhan pöly on hieman laskeutunut montussa ja pystyn katselemaan tekelettäni neutraalisti.  Nyt se odottaa laatikon nolonurkassa :-)

Mitä sitten opimme? Että vaikka sitä luulee tuntevansa oman käsialansa, niin siltikin joskus menee metsään. Nyt aion ihan kirjaimellisesti lähteä metsään katsomaan josko sieltä löytyisi lohtukanttarelleja ;-).

Ja jos nämä sukat tuntuvat liian vaikeilta, Regialta on tullut kesän aikana neljä uutta lajitelmaa, joissa ei tarvitse miettiä tällaisia asioita. Kauniita monivärisiä sukkia yhdellä langalla ilman saumoja, ilman intarsiaa ja ilman kirjoneuletta. Ihania värejä ja kuvioita  mm. Kaffe Fassettilta ja Arnelta & Carlokselta.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Aaltoja! Eli pätkälomalaisen terveiset

Pätkälomalainen irrotti köydet ja otti suunnaksi Maarianhaminan. Voi rentoutua, kun sillä välin Johanna hoitaa tiedolla ja taidolla putiikkia :-)

Ennen lähtöä eilen illalla huomasin, että veneilypipo on hävinnyt jonnekkin ja pitihän sellainen saada mukaan aurngon ja tuulen suojaksi. Mökiltä löytyi kerät jotain iankaikkisen vanhaa muistaakseni Gedifran puuvillalankaa sinisenä ja valkoisena sekä vitosen virkkuukoukku. Ja aika kivahan tästä Aalto-piposta tuli. Kahdella värilläkin toimii ihan kivasti, mutta kolmella värillä saa jo aikaan vaikka mitä väriyhdistelmiä. Mitä väriä nyt sitten tunnustaakin :-)

Puuvillalangoista Rowanin Handknit Cotton ja Dropsin Paris sopivat tähän Brain Waves -pipoon mainiosti.



Nyt alankin sitten aikani kuluksi neulomaan mun rakkaalle sotilaspojalleni villasukkia talven varalle :-)


lauantai 16. heinäkuuta 2016

Päivää taas ...ja Boxy

No huh huh, onko edellisestä postauksesta tosiaan jo kaksi vuotta? Luulin, että vuosi... Mutta taas tuli todistetuksi, että aina kun kuvittelee muistavansa kuinka monta vuotta sitten jotakin tapahtui, niin parempi kertoa se kahdella. Näin pääsee aika lähelle totuutta, olen huomannut. Ainakin tässä iässä se pätee.

Mutta sitten asiaan. Rowanhan tiivistää valikoimaansa aika radikaalisti ensi syksystä alkaen ja se tarkoittaa sitä, että moni ihana lanka saa lapun luukulle. Muun muassa Fine Tweed (viimeisiä viedään putiikissa), Fine Art, Revive ja sitten tämä Panama. Yksi suosikeistani. Kun sain tietää, että Panamakin saa mennä, tartuin heti tuumasta toimeen ja jemmasin loput tummansiniset Darkness-kerät itselleni. Olen myös kauan katsellut Joji Locatellin Boxya sillä silmällä, mutta tähän asti projekti on jäänyt odottamaan. Vaan ei enää. Aloitin kesäboxyni jalkapallon EM-kisaprojektina ja laitoin kädet ristiin, että 10 kerää riittää ja että Italia tai Portugal voittaa. Molemmat toiveet toteutuivat ja vielä bonuksena Boxysta tuli niin ihana. Kuvat nappasin Helmin päällä ja hetihän tuo meinasi mun boxyni omia :-)



Koko: pienin (185 s)
Lanka: Rowan Panama
Menekki: 500 gr
Tiheys: 23 s/10 cm





 Ihana, ihana, ihana ja Panama sopii tähän malliin todella hyvin. Se laskeutuu täydellisesti ja pinta on hieman rosoisen rustiikkinen. Vahva peukku siis tälle yhdistelmälle. Ja kummasti tuo vaan valmistui vaikka aluksi 185 silmukalla sileää tuntuikin aika extremeltä. Tein etu-ja takakappaleet erikseen, sillä melkein 400 silmukalla pelkkää oikeaa ympäri ympäri alkoi huimaamaan jo ajatuksena. Ja kyllähän siisti etupistoin tehty sivusauma myös hieman tukee neuletta. Nyt suunnittelen jo uutta Boxya ja kaivoin jopa vanhan neulekoneeni naftaliinista. Sillähän kun sitä sileää neuloo aika paljon nopeammin .-) Ohut alpakka voisi olla kiva. Mutta nyt nautin tästä oikein onnistuneesta neuleesta. Ja aion kyllä vielä kysäistä, josko Panamaa vielä Rowanin varastosta saisi. Siinä kun on niin ihanat väritkin, kuten englantilaisissa langoissa yleensäkin.

Lupaan myös, että seuraavaan postaukseen ei mene kahta vuotta :-) Johannalla ainakin on tekeillä Cataniasta jotain tosi sööttiä...