Nancy ja Peer ne yhteen soppii..

Yksi Sandnesin kenties suosituimmista neuleohjeista on kaunis, nelivärinen kaarroketakki Nancy, jonka ohje löytyy niin ohuemmalle kuin paksummallekin langalle. Monille tämä takki on varmasti tuttu, sillä se on komeillut Sandnesin omien ohjelehtien lisäksi myös muiden käsityölehtien sivuilla. Malli on suhteellisen helppo neulottava, jos kirjoneule on yhtään tuttua, mutta pyörönä neulotun puseron halkileikkaaminen ('steekkaus') saattaa kauhistuttaa ensimmäistä kertaa valmista puseroaan saksivaa neulojaa. Ja niin myös minä tartuin haasteeseen, vaikka mielessäni pyörivätkin muun muassa seuraavat kysymykset: "Pysyykö neule kasassa leikkaamisen jälkeen?", "Kuinka osaan ommella tarpeeksi tiheän siksakin?" ja "Apua, onko pakko!?".

Nancy-takki on melkoisen joutuisa neuloa. Kirjoneuleen parhaisiin puoliin kuuluu sen koukuttavuus, sillä aina yhden kuvion jälkeen sitä tuumii, että miltähän kokonaisuus näyttää seuraavan kuvion jälkeen. Langaksi valikoitui Sandnesin Peer Gynt, väreinään lähestulkoon samat kuin Sandnesin lehden nro 43 ohjeessa. Ainoana poikkeuksena pääväri vaihtui meleeratusta harmaasta jonkun verran beigemmäksi, sävyyn numero 2650.

Kun puikoilta putkahti vain nappilistoja vaille valmis pusero, alkoi siinä jo vähän kokeneemmankin neulojan puntti tutista. Olisi vihdoin aika ommella kaksi edestakaista siksak-ommelta etuosan keskisilmukoiden molemminpuolin. Tuumasta toimeen, ompelukoneeseen vaaleanbeigeä lankaa ja siksak tiheälle, niin että jokainen silmukka varmasti tulisi ommelluksi eikä yksikään lanka purkautuisi. Ja sitten: sakset. Koko komeus keskeltä poikki, napsnaps, ja arvatkaa mitä! Takki on yhä vieläkin koossa!

100% villatakki on todella mukava ja lämmin päällä. Nancy on mallina melko väljä, ja omissa käsissä siitä muotoutui ehkä normaalia vielä hieman suurempikin - kenties puikkoni olisivat voineet olla aavistuksen pienemmät. Tässä sitä taas muistaa, että huolellisesti tehty mallitilkku on yksi parhaista keinoista saavuttaa kaikin puolin onnistunut lopputulos. Mutta vallan ihana tämä takki on näinkin! 

Kuvat: Joonas Heikkinen

Nancy-takki on muuten jo esillä Lankaidean liikkeessä, jossa valmistaudutaan pikkuhiljaa syksyyn. Tervetuloa suunnittelemaan kaunista kirjoneulepuseroa tai värikkäitä villasukkia viiman varalle! Tästä se ihana neulekausi taas alkaa :)

//Johanna

Kävipä vanhanaikaisesti...

Joku saattaa muistaa Lankaidean Facebook-sivulta tämän postauksen eli  hulppean sarjan asiakkaani Lotan tekemiä sukkia Puikkomaisterin Sukkakirjasta.

No, samainen kirja osui mökkikunnan kirjastosta uudelleen käsiini ja innostuin tietenkin kokeilemaan jotakin kirjan mallia. Silmiin osuivat Chanel-tyyppiset Liisa-sukat.  80-luvulla jo intarsiaa väkertäneenä ajattelin, että tuollainen intarsiasukkahan olisikin mielenkiintoinen projekti.

Tuumasta toimeen ja kaikki muut keskeneräiset työt saivat taas kerran väistyä. Langaksi Regian nelisäikeistä, sävyiksi valkoinen 2080, burgundinpunainen 315 ja tossuosaan tummanharmaa 522. No, eihän tämä sitten sujunutkaan ihan niin kuin Strömsössä. Ensinnäkin päärmeen kääntäminen ja neulominen ilman avoimia silmukoita on hankalaa ja tahtoo helposti lähteä vetämään vinoon. Niin minullakin, vaikka yritin olla tarkkana, koska tiesin, että näin helposti käy. Purin sitten koko päärmeen ja tein aloituksen avoimilla silmukoilla. Tapoja on monia, minä tein aloituksen virkkausketjuun.  Nyt päärmeen kiinnittäminen onnistui oikein hyvin, kun jokaista silmukkaa vastasi selvästi yksi päärmeen avoin simukkaa. Päärmeestä tuli kaunis, suora ja joustava.

Mutta sitten, kardinaalivirhe. En tarkistanut käsialaa, en muistellut aiempia kirjoneuletöitäni enkä ylipäätään mitään muutakaan. Otin puikot 2,25 mm eli ne millä normaalisti neulon sileää yksiväristä ohutta sukkaa. Pääsin aika pitkälle, oli myöhäinen yö ja pimeäkin. Kukonaskelvarsi oli tehty, tossuosakin aloitettu ja komisario Lewis ratkaissut tapauksen, kun aloin katsoa vartta vähän tarkemmin. Aika pieneltä näytti ja pienihän se oli. Ei mennyt jalkaan ei ja kun sitten seuraavana aamuna tarkistin tiheyden ja ohjeen varren ympärysmitan, tajusin että purkuhommiksihan tämä meni. Tiheys oli 46 s/10 cm (piti olla 34 s)!  Tällä tiheydellä varresta tulee ohjeen 22 cm:n sijaan 16 cm...Pidän itseäni löyhänä ja rentona neulojana, joten olen hämmenytnyt, että ylipäätään pääseen tuollaisiin tiheyksiin.

Tässä se purkamista odottava sukan varsi nyt on...Olisihan tuosta päärmeen ja varren kapenemiesta pitänyt huomata, mutta kun olin niin innoissani.

Joka tapauksessa, aion yrittää uudelleen, kunhan pöly on hieman laskeutunut montussa ja pystyn katselemaan tekelettäni neutraalisti.  Nyt se odottaa laatikon nolonurkassa :-)

Mitä sitten opimme? Että vaikka sitä luulee tuntevansa oman käsialansa, niin siltikin joskus menee metsään. Nyt aion ihan kirjaimellisesti lähteä metsään katsomaan josko sieltä löytyisi lohtukanttarelleja ;-).

Ja jos nämä sukat tuntuvat liian vaikeilta, Regialta on tullut kesän aikana neljä uutta lajitelmaa, joissa ei tarvitse miettiä tällaisia asioita. Kauniita monivärisiä sukkia yhdellä langalla ilman saumoja, ilman intarsiaa ja ilman kirjoneuletta. Ihania värejä ja kuvioita  mm. Kaffe Fassettilta ja Arnelta & Carlokselta.

Aaltoja! Eli pätkälomalaisen terveiset

Pätkälomalainen irrotti köydet ja otti suunnaksi Maarianhaminan. Voi rentoutua, kun sillä välin Johanna hoitaa tiedolla ja taidolla putiikkia :-)

Ennen lähtöä eilen illalla huomasin, että veneilypipo on hävinnyt jonnekkin ja pitihän sellainen saada mukaan aurngon ja tuulen suojaksi. Mökiltä löytyi kerät jotain iankaikkisen vanhaa muistaakseni Gedifran puuvillalankaa sinisenä ja valkoisena sekä vitosen virkkuukoukku. Ja aika kivahan tästä Aalto-piposta tuli. Kahdella värilläkin toimii ihan kivasti, mutta kolmella värillä saa jo aikaan vaikka mitä väriyhdistelmiä. Mitä väriä nyt sitten tunnustaakin :-)

Puuvillalangoista Rowanin Handknit Cotton ja Dropsin Paris sopivat tähän Brain Waves -pipoon mainiosti.

Nyt alankin sitten aikani kuluksi neulomaan mun rakkaalle sotilaspojalleni villasukkia talven varalle :-)

Päivää taas ...ja Boxy

No huh huh, onko edellisestä postauksesta tosiaan jo kaksi vuotta? Luulin, että vuosi... Mutta taas tuli todistetuksi, että aina kun kuvittelee muistavansa kuinka monta vuotta sitten jotakin tapahtui, niin parempi kertoa se kahdella. Näin pääsee aika lähelle totuutta, olen huomannut. Ainakin tässä iässä se pätee.

Mutta sitten asiaan. Rowanhan tiivistää valikoimaansa aika radikaalisti ensi syksystä alkaen ja se tarkoittaa sitä, että moni ihana lanka saa lapun luukulle. Muun muassa Fine Tweed (viimeisiä viedään putiikissa), Fine Art, Revive ja sitten tämä Panama. Yksi suosikeistani. Kun sain tietää, että Panamakin saa mennä, tartuin heti tuumasta toimeen ja jemmasin loput tummansiniset Darkness-kerät itselleni. Olen myös kauan katsellut Joji Locatellin Boxya sillä silmällä, mutta tähän asti projekti on jäänyt odottamaan. Vaan ei enää. Aloitin kesäboxyni jalkapallon EM-kisaprojektina ja laitoin kädet ristiin, että 10 kerää riittää ja että Italia tai Portugal voittaa. Molemmat toiveet toteutuivat ja vielä bonuksena Boxysta tuli niin ihana. Kuvat nappasin Helmin päällä ja hetihän tuo meinasi mun boxyni omia :-)

Malli: Joji Locatellin Boxy

Koko: pienin (185 s)

Lanka: Rowan Panama

Menekki: 500 gr

Tiheys: 23 s/10 cm

 Ihana, ihana, ihana ja Panama sopii tähän malliin todella hyvin. Se laskeutuu täydellisesti ja pinta on hieman rosoisen rustiikkinen. Vahva peukku siis tälle yhdistelmälle. Ja kummasti tuo vaan valmistui vaikka aluksi 185 silmukalla sileää tuntuikin aika extremeltä. Tein etu-ja takakappaleet erikseen, sillä melkein 400 silmukalla pelkkää oikeaa ympäri ympäri alkoi huimaamaan jo ajatuksena. Ja kyllähän siisti etupistoin tehty sivusauma myös hieman tukee neuletta. Nyt suunnittelen jo uutta Boxya ja kaivoin jopa vanhan neulekoneeni naftaliinista. Sillähän kun sitä sileää neuloo aika paljon nopeammin .-) Ohut alpakka voisi olla kiva. Mutta nyt nautin tästä oikein onnistuneesta neuleesta. Ja aion kyllä vielä kysäistä, josko Panamaa vielä Rowanin varastosta saisi. Siinä kun on niin ihanat väritkin, kuten englantilaisissa langoissa yleensäkin.

Lupaan myös, että seuraavaan postaukseen ei mene kahta vuotta :-) Johannalla ainakin on tekeillä Cataniasta jotain tosi sööttiä...

Jäätävää juhannusviikkoa

Ei täällä mökillä sentään lunta sada, mutta navakka pohjoistuuli pisti kyllä epätoivoisesti etsimään villasukkia. 

Yleensä mulla on aina villasukat mukana, jopa Kreikassa. Mutta nyt ei ollut, eikä mökiltä löytynyt muita sukkia kuin miehen rikkinäiset valkoiset tennissukat... Mutta onneksi mukana oli edes yksi sukkalankakerä ja 2 mm pyöröpuikko. Muutahan ei tarvita, paitsi hieman tikuttelua. Ulkona ei oikein pysty neulomaan, kädet menee kohmeeseen. Sen sijaan istuskelin rauhassa tarkkailemassa  mökin rantaan ilmaantunutta uutta tuttavapariskuntaamme. Valittujen palojen lintukirjassa vuodelta 70 ja jotain tämä laji ei Suomeen asti ollut levinnyt. Mutta niin on vain ajat muuttuneet. Rouva söi ja herra tarkkaili. 

 Mutta siis niihin villasukkiin. Luotto-ohjeeni kärjestä aloitettuihin sukkiin on Yarnissiman Spice Man. Perusteellinen kahden euron perusohje ohuelle 4-säikeiselle sukkalangalle ja paljon kokoja. En edes muista, kuinka monet sukat olen tällä ohjeella tehnyt ja niin nämäkin. Lanka on Schoeller&Stahlin Fortissima Socka Cotton Stretch, jota olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla. Pelkästä puuvillastahan ei oikein käyttökelpoista sukkaa tahdo saada, mutta kun sekaan laitetaan vähän villaa, polyamidia ja vielä polyesteriä, niin sitten aletaan olla jäljillä. Tämän langan kohdalla joustavuus tulee myös langan voimakkaasta ja pyöreästä kierteestä.

 Olisi kyllä kiva saada nämä jalkaan ja pian, sillä on tämä juhannusviikko sen verran jäätävä.  Hyvää juhannusta kaikille! Neulokaa lämpimiksenne vaikkapa...villasukkia :-)

Juhannusaattoiltana valmistuivat ja oikein kivat ja napakat sukat sain. Tykkään näistä Spice Manin nurjalla korostetuista ja kierretyillä silmukoilla korostetuista kiiloista. Pikkuekstra perussukissa.

Lanka: Schoeller&Stahl Fortissima Socka Cotton Stretch
Malli: Spice Man by Yarnissima

Jämälankasäärystimet

Jokainen, joka on joskus neulonut Rowanin Felted Tweedistä, tietää sen olevan paitsi ihana lanka, myös varsin riittoisa ja koska se on mitä parhain kirjoneulelanka upeine sävyineen, niin jämänyttyröitä kertyy. Myös minulle ja etenkin tuon aiemmin esitellyn villatakkiprojektin jälkeen. Aina silloin tällöin olen niitä "järjestellyt" ja miettinyt, mitä niistä saisi aikaiseksi. Sävyt eivät tuota ongelmia, koska mielestäni Felted Tweedin kaikki sävyt sopivat ristiin rastiin toistensa kanssa.

Säärystimille on ollut tarvetta. Neuloin yhdet pitsineuleiset ohuesta alpakasta, mutta valitettavasti alpakka oli tässä tapauksessa liian laskeutuva lanka. Säärystimet nimittäin laskeutuvat liian hanaksti ruttuun nilkkoihin. Sitten silmiini osuivat Rowanin sivuilta nämä Stroma-säärystimet. Ryntäsin varastolleni, vaihtelin hiukan väritystä sen mukaan, mitä omista varastoista löytyi ja tietenkin sen mukaan, mikä sopii noiden rakkaiden Uggieni kanssa. Ne nimittäin pelastivat pari vuotta sitten minut takuuvarmalta varvasamputaatiolta hyytävän kylmässä maaliskuisessa Lontoossa.

Vaikka innokas looppaaja olenkin, säärystimet (kuten muutkin kapeahkot pyöröneuleet) neulon mieluiten 40 cm:n pyöröllä. Mielestäni se on paras tapa saada lankajuoksut tarpeeksi kiristymättömiksi. Vielä kun kääntää neuleen nurinpäin niin lankajuoksut venyvät vielä lisää ihan luonnostaan. Tämä kikka on käyttökelpoinen etenkin kapeissa pyöröneuleissa kuten hihoissa ja säärystimissä. Opin sen neuloessani Kate Davisien Boreal-paitaa, jossa lankajuoksut ovat välillä tosi pitkiä. Kannattaa kokeilla siis.

Välttääkseni yhden säärystimen syndroomaa (onhan sellainenkin kai?) neulon molempia samaan aikaan raita kerrallaan. Kesken ovat siis vielä, mutta etenevät...

Pitkäksi meni taas

Heikkouteni ovat ilmiselvästi pitkät sukat, vaikka totuuden nimissä eipä niillä ihan kauheasti käyttöä ole ollut. Mutta ei haittaa, sillä niitä on hauska tehdä ja mitä ohuemmasta langasta, sen parempi;-)

Olen jo keväästä asti silitellyt Rowanin uusia Fine Art -sukkalankoja, mutta jotenkin  nuo sinänsä tosi kauniit sävyt tuntuivat keväällä vähän tummilta ja syksyisiltä. Sielu kun huusi aurinkoa. Mutta kun syksyllä bongasin Rowanin Facebook-sivuilta nämä Marie Wallinin Ibis-sukat, niin oli ihan pakko laittaa ne puikoille. Ja nythän syksyiset sävyt ovat täydellisiä. No, nämähän eivät ole edes polvisukat, vaan nyt mennään jo yli polven. Malli löytyy Rowanin Fine Art -kirjasta, jota löytyy verkkokaupastakin (sisältää muitakin kivoja projektia tälle langalle) Raidoitukseen on käytetty kolmea sävyä, joten kyllähän näille hintaa tulee. Toisaalta jäljelle jäi yhteensä 120 gr, joten niistä halutessaan vielä vaikka mitä.

Malli:Ibis by Marie Wallin
Puikot: 2,25 mm
Lanka: Rowan Fine Art
Sävyt: 306,307 ja 303

Fine Artin koostumus villaa, mohairia, silkkiä ja vahvikepolyamidia tekee sen, että näissä sukissa on tosiaankin sellaista silkkisukan tuntua. Vai onko se sitten tuo pituus, joka sen vaikutelman saa aikaan. Joka tapauksessa ihana lanka neuloa ja kyllähän näistä hienot tuli. Jopa tiimalasikantapääkin lyhennetyin kerroksin onnistui hyvin. Seuraavaksi neulon varmaan käsin sukkahousut:-D

Ja jos tuntuu, että jos ei nyt kuitenkaan ihan näin pitkiä tai näin kalliita, niin Tekstiiliteollisuuden sivuilta löytyy mainio polvisukan ohje Teeteen Pallas-langalle, joka on hinta/laatusuhteeltaan erinomaisen hyvä sukkalanka. Näilläkin pääsee pitkien sukkien tunnelmaan.

Tunnusta väriä

Kuka mitäkin fanittaa, joten tunnustan tässä heti alkuun, että meillä fanitetaan Tampereen Ilvestä. Tampereella kun ollaan, niin monesti olen asiakkaan kanssa etsinyt lankahyllyistä erityisesti juuri sitä oikeaa oranssia, oikeaa vihreää jne. Nämä tamperelaiset jääkiekkoseurat eivät ole sävyiltään helpoimmasta päästä. Paljon helpompaa olisikin Turussa, myönnän;-)

Tänä syksynä Sandnesin Smartin värikartalle ilmestyi pitkästä aikaa uutena sävynä ihan perusvihreä 8264, joka näytti passelilta Ilves-pipon pohjaväriksi. Siitä sitten tekaisin tällaisen 70-luvun muotipipon Dropsin lippupipon ohjeella. Harmi vaan, että tuo omista varastoista löytynyt Smartin voimakkaampi maissinkeltainen on jo lopetettu sävy, mutta hieman vaaleampi keltainenkin käynee.

Pipo neulotaan poikittain lyhennetyillä kerroksilla ja reunasta saadaan napakampi, kun kaksi silmukkaa neulotaan mennen tullen 2-kertaisella langalla. Hauska pikku väliprojekti ja lankaakin jäi sen verran, että taidan neuloa lopuista vielä lapaset.

Malli: Drops 110-46
Lanka: Sandnes Smart tai Drops Karisma
Puikot: 4 mm

Mallin ilmeestäkin sen jo huomaa, että Ilveksen kausi on alkanut lupaavasti.

Still light eli alkusyksyn tunnelmia

Lupasin palata Still Light -tunikaan, kunhan saan sen ensin valmiiksi. No, nyt se on valmis ja hyvähän siitä tuli. Usein kuulee valitettavan, että niitä langannyttyröitä tuntuu jäävän ja kertyvän (tosin ihan yhtä usein se lanka loppuukin kesken ja pahimmassa tapauksessa edes koko lankaa saati sitten värjäyserää ei enää löydy), niin tästä ei jäänyt senttiäkään yli, eikä se oikeastaan loppunut edes kesken. Tai no, taskupussit jäivät pari senttiä lyhyemmäksi kuin mallissa, mutta se ei varsinaisesti haittaa. 

Malli: Still Light (Veera Välimäki)
Lanka: Malabrigo Sock
Sävy: Tiziano red
Puikot: 3 mm
Menekki: 400 gr

Malabrigo Sockia en ollut aiemmin neulonut. Langat olin toki jemmannut jo aikoja sitten, mutta jostain syystä olin vain lykännyt koko projektia. Ajattelin, että tässä menee ikuisuus... Turhaan siirsin, sillä tämä valmistui yllättävän nopeasti ja helposti. En yhtään ihmettele tämän suosiota. Jotkut ovat neuloneet näitä jo useammankin. Lanka on ihan mahtavaa ja jopa tällainen herkkä atoopikko kestää sitä jopa paljaalla iholla. Käyttöneule siis. Onneksi Malabrigo Sockia pitäisi taas kohta olla maahantuojalla saatavilla.

Ja siinä vaiheessa, kun alkoi liikaa haukotuttamaan pelkän sileän pisteleminen, niin neuloin rakkaalle ukolleni välipalaksi parin tiikerisukkia. Lanka on Regian uudesta Zoofari-lajitelmasta ja ihan perussukat Magic loopaten kaksi sukkaa kerralla Regian sukkataulukkoa apuna käyttäen. Niistä tuli siis tällaiset.

Lanka: Regia 4 fach Zoofari Color

Ja nyt olen sitten taas sortunut neulomaan polvisukkia, tai oikeastaan ylipolven sukkia, vaikka en niitä edes käytä. Niistä myöhemmin, sillä lanka on ohutta ja varret pitkät:-D

Kirjoneuletta kerrakseen

Tämä työ eteni hitaasti, oli välillä telakalla, eteni taas ja valmistui lopultakin 

kesähelteillä. Mielitekona on ollut jo pitkään kokeilla Felted Tweediä juuri tällaiseen kirjoneuleeseen. Ja sehän toimi mainiosti, sanoisin jopa että täydellinen lanka kirjoneuleisiin., juuri sopivalla tavalla takertuva ja helposti kauniiksi kirjoneulepinnaksi neuloutuva. 

Malli: "Orkney" Rowan Knitting & Crochet magazine 52
Lanka: Felted Tweed
Menekki: 700 gr ( kerä per sävy, paitsi Camel 2 kerää)
Puikot: 3 mm ja 2½ mm  (kun en neulo kireää)

Orkney on hyvin suunniteltu malli. Siinä ei yhtä raitaa lukuun ottamatta ole usempaa kuin kahta väriä samalla rivillä. Lankajuoksut pysyvät sopivina, useimmiten maksimissaan viiden silmukan suuruisina. Vaikka työ eteni hitaasti, niin mielenkiinto pysyi kuitenkin yllä sopivan levyisten kirjoneuleraitojen ansiosta. Toisaalta pääteltävää riitti...En jättänytkään sitä langanpätkäviidakkoa yhteen putkeen pääteltäväksi vaan tein sitä samalla työn edetessä.

Koko M on omille nykymitoille hieman liian nafti tuosta rinnanympäryksen kohdalta, mutta mallinuken ihannemitoille sopii kuin valettu :-) Kuvaussession (jos sitä nyt siksi voi sanoa) keskeyttivät yllättävän matalalla yli lentäneet ja ihan kamalaa mekkalaa pitävät hornetit.

Mitä tekisin sitten toisin, jos tällä kokemuksella aloittaisin uuden Orkneyn? Ainakin jättäisin sivusaumat pois eli yhdistäisin takakappaleen ja etukappaleet yhdeksi kappaleeksi. Joku oli tehnyt tämän pyörönäkin ja leikannut sitten edestä hiha-aukoista auki. Uusimmassa Rowanin Knitting & Crochet Magazinessa on muuten ihan monipuolinen hyvillä kuvilla varustettu artikkeli tästä steekkauksesta. Ja lisäisin kyllä hieman pituutta, mutta on tämä ihan ok näinkin.

Loppuun totean vanhan viisauden, että hyvällä viimeistelyllä voi pelastaa keskinkertaisenkin työn, mutta huonolla viimeistelyllä pilata hyvänkin työn. Joten sen viimeistelyn kanssa kannattaa malttaa. Minä kastelen melkein kaikki valmiit neulekappaleet,pingottelen mittoihinsa  ja annan kuivua.

Kyllä tämä hieno on ja Felted Tweed mahtava lanka. Ei muuta lisättävää.

Laiturin nokassa

Mökillä laiturilla tai laiturin nokassa on hyvä rauhoittua. Ja onhan vielä kesää jäljellä, ainakin vähän.

Olen saanut vihdoinkin alulle Veera Välimäen Still Light -tunikan. Langat kyllä jemmasin jo pari vuotta sitten Malabrigo Sockista. Sävy on Tiziano Red ja vasta nyt huomasin, että yksi vyyhti viidestä on selvästi vaaleampi kuin muut neljä. Vähän nyt jännittää, että mihin nuo neljä riittävät ja miten sitten saan sen yhden vaaleamman tähän sopimaan, jos sitä tarvitsen. Alustavasti olen miettinyt, että ainakin taskupussit voisi tehdä siitä vaaleammasta. Ja ehkä helmaan ja hihansuihin voisi häivytellä tummemman sävyn kanssa vuorotellen. Olen jo muutenkin vyyhdin vaihtokohdassa ottanut seuraavan vyyhdin käyttöön jo ennen edellisen loppumista ja neulonut kahta vyyhtiä vuorotellen kerroksittain. Näissä käsinvärjätyissä kun se värin vaihtumiskohta voi olla selvä, vaikka olisivatkin samasta "padasta" kotoisin. Nyt on toinen vyyhti menossa ja palaan tähän projektiin vielä myöhemmin.

Mutta koska tuossa Still LightissA sileää oikeaa silmukkaa neulotaan pyörönä, niin että pää menee sekaisin, en välipalana malttanut olla aloittamatta Regian uudesta Zoofari Color -lajitelmasta tiikerisukkia. Suosittuja ovat olleet, sillä pari sävyä loppui alle aikayksikön:-) Harmi, että ainakaan toistaiseksi näitä ei voi tilata sävy kerrallaan. Jotkut Regian lajitelmat (esim. Kaffe Fassett ja Garden Effects) ovat jääneet elämään yksittäisinä sävyinäkin, joten tämän suhteen toivon samaa. 

Kissakin on näköjään sävy sävyyn langan kanssa.  Olisipa siellä lajitelmassa ollut sävy kissa Lilli:-)

Kiva, että tänne on ilmaantunut lukijoita. Villanlämpöiset tervetulotoivotukset!

Vihdoinkin!

Siis saan tämän blogin alulle...Välillä kuvittelen olevani nopea käänteissäni, välillä sitten taas huomaan olevani tuskastuttavan hidas perushämäläinen:-)

Mutta tuo vihdoinkin-huudahdus liittyy tässä ensimmäisessä postauksessa ennen kaikkea siihen, että vihdoinkin on saatavilla 50 cm:n pyöröpuikkoja. On näitä varmaan joku muukin kuin minä kaivannut. Voihan myös olla, että joku tykkää 40 cm:n pyöröistäkin (minä en), mutta tähän astihan ne ovat olleet se perinteinen pipomitta ja myös ihan vastasyntyneiden pyöröneuleiden mitta. Harvalla kun on pää yli 60 cm ja vauvallekin se alkaa olla pyörönä liikaa. 40 cm:n pyörö on ikävän lyhyt ja raskas käsillekin. 50 cm:n pyörö olisi siis täydellinen mitta ainakin näihin edellä mainittuihin. Jos ei sitten satu kuulumaan looppaajiin, mikä tietysti muuttaa kaiken:-)

Addilta on kyllä ollut saatavilla 50 cm:n pyöröjä, mutta vain erityistilauksesta ja jopa puolen vuoden toimitusajalla. Joskun niitä tilasin ja hyviksi totesin. Mutta sitten jätin tilaamatta, kun toimitusajat venyivät turhan pitkiksi.

Mutta tänä syksynä Knitpro on  lisännyt tämän mitan sekä kiinteisiin pyöröihin että myös kaapeleihin. Puikko-osa on kiinteissä pidempi kuin 40 cm:ssä, joten kaapeliinkin käyvät ihan ne normaalimittaiset pyörökärjet. Tämä voi olla ehkä pieni askel ihmiskunnalle, mutta iso askel meille neulojille;-)